Ajattelin tänään kirjoittaa aiheesta epämukavuus, sillä itselläni on tällä hetkellä ollut jo hetken aikaa, valehtelematta, hyvinkin mukavaa. Enkä sano, että se olisi aina hyvä asia, onhan se yleensä toki kivaa, kun on mukavaa, mutta kuinka kauan voi olla mukavaa? Milloin sekin alkaa tuntua epämukavalta? Tähän aiheeseen voidaan palata joskus toiste, vaikkakin tämä liittyy myös tämän kirjoituksen aiheeseen – epämukavuuteen.
Olen monesti miettinyt, että on niin kurjaa, kun on pitkään epämukavaa. Epämukavuus voi johtua monestakin asiasta, esim. suoriutumispaineista, stressin vallassa elämisestä, ympäristön luomista olosuhteista (rahatilanne, sosiaalinen lähiverkosto) tai ihan puhtaasti siitä, että haluaa kovasti kehittyä jollakin osa-alueella, jossa ei ole (ainakaan vielä) vahvimmillaan. Voi olla myös hetkellistä epämukavuutta esim. fyysisen harjoittelun aikana, sillä mikäli treenaa vähänkään kovempaa, niin kyllä se hieman epämukavalta tuntuu siinä hetkessä. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Miksi epämukavuus on hyvä asia?
Vanha fraasi ”tyytyväisyys tappaa kehityksen” on tähän hyvä vertauskuva. Silloin, jos on tyytyväinen esim. omiin saavutuksiin/suorituksiin, niin luultavasti kehitys lakkaa tämän jälkeen. Elämä tuntuu mukavalta, kun on saavuttanut jotain, eikä tarvitse enää ”sykkiä” saavuttaakseen uusia asioita. Hetkittäinen mukavuus on myös hyvä asia, sillä se on palkitseva tunne, varsinkin pitkän puurtamisen jälkeen. Jos sitä kuitenkin jatkuu pitkään, uskon että se ei ole hyvä asia. Ihmisen pitää kokea hieman epämukavuutta, jos haluaa oppia jotain uutta, menestyä paremmin, tai muuttua esimerkiksi ihmisenä. Tarkastellaan mukavuutta muutamasta eri näkökulmasta / tilanteesta.
Kehittyminen. Olen melko varma siitä, että jos tahtoo kehittyä, on myös mentävä epämukavuusalueelle. Tämä pätee monessakin asiassa. Jos haluaa esimerkiksi nostaa enemmän rautaa tangolla, on välillä puskettava mukavuusalueen ulkopuolelle, tehtävä ne muutama ylimääräinen toisto tai lisättävä pari kiloa lisää rautaa tankoon. Muuten ei vaan yksinkertaisesti kehity.
Tämä sama asia pätee myös kehittymiseen ihan missä vain. Jos sinulla on esimerkiksi jokin työ, missä haluat kehittyä paremmaksi, on sinun kokeiltava jotain uutta. Uusi on myös yleensä epämukavaa. Uusia juttuja voivat olla esim. uusi menetelmä, jolla toteutat työn, ennen sitä sinun on kuitenkin selvitettävä mikä tämä tapa on, ja sen jälkeen vielä tuoda käytäntöön. Eli joudut tekemään normaalista poikkeavaa työtä sen eteen, että voisit tulevaisuudessa toimia toisin ja ehkä paremmin. Itsellä ainakin on välillä vaikeuksia lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta esim. valmennuksessa, koska on sellainen tunne, että kyllä vanhatkin toimintatavat toimivat.
Elämäntapamuutos. Olet varmaan tullut elämässäsi ainakin kerran siihen pisteeseen, että jokin ”elämäntapamuutos” olisi tehtävä. Oli se sitten muutos ihmisenä parempaan suuntaan, parempi ruokavalio, treenaaminen, uusi työ ja uudet kuviot tai mitä tahansa. Fakta on, että aluksi se on epämukavaa. Pitäisi yrittää muuttaa jotain, mikä on ”toiminut ihan hyvin” tähän asti. Pitäisi mennä tuntemattomaan, jota ei ole ikinä ennen välttämättä kokeillut. Pitäisi lisäksi tehdä sellaisia asioita, missä ei välttämättä koe itseään erityisen hyväksi. Itselläni on tällä hetkellä todella pieni muutos (muutos kuitenkin) käynnissä treenin ja ruokavalion optimoinnissa, sillä tähtään Tukholmassa järjestettäviin Reps n’ Sets kisoihin, jotka ovat joulukuun alussa. Menin muutama viikko sitten epämukavuusalueelleni treenin suhteen, sillä jouduin kisojen takia aloittaa harjoittelemaan työntäviä liikkeitä.. lisäpainoilla. Koen tämän epämukavaksi, sillä en ole ikinä ollut vahva työntävissä liikkeissä, saatikaan jos laitetaan vielä lisäpainoa. Ensimmäisellä viikolla erityisesti dipit tuntuivat todella raskailta ja ärsyttäviltä. Tuntui ettei löytynyt mitään voimantuottoa. Nyt 3 viikon jälkeen, dipeistä on itseasiassa tullut tämän treeniohjelman suosikkiliike, ja ne tuntuvat todella mukavilta. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi näin kävi?
Menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja mielessäni olin jo sisäistänyt, että tässä asiassa en ole hyvä. Tein sen kuitenkin ja selvisin jotenkin. Hetken päästä tein saman treeniohjelman ja se ei enää tuntunutkaan yhtä pahalta. Viikon päästä se oli jo ihan ok. Tällä hetkellä voisin jopa sanoa, että dippejä on kiva tehdä. Keho sopeutui siihen rasitukseen mitä sille annoin. Aluksi se oli epämukavaa, mutta kun puski epämukavuuden läpi, se alkoikin muuttua hetken päästä mukavaksi. Jos jatkan tällä samalla ohjelmalla, uskon, että dipeistä tulee yksi vahvuuksistani, ja lisäksi niitä on mukava tehdä. Sanotaan, että ihminen on hyvä siinä mitä tekee. Pitää paikkansa. Ensin pitää yrittää, luultavasti epäonnistua. Tuntea tuska ja epämukavuus. Jos tarpeeksi paljon haluaa jotain, jatkaa. Kohta se asia alkaa tuntua jo luontaiselta asialta.
Yhteenvetona. Mikäli haluat kehittyä, olla parempi jossakin, mene riittävän usein epämukavuusalueelle. Kun olet saavuttanut jotain, nauti siitä. Sitten taas hae jotain, mikä on epämukavaa. Olen myös kokenut, että jos elämä on jatkuvasti kivaa ja mukavaa, tosi pienetkin asiat muuttuvat jossain kohtaa epämukaviksi. Elämästä tulee hankalaa. Joten pysykää lähes koko ajan epämukavuusalueella, mutta tehkää se tietoisesti! Tiedostakaa, että tämä on vain hetkellistä.
Tässä vielä lyhyt kuvio kuvastamaan, kahta eri ihmistä, joista toinen on tehnyt useammin epämukavia asioita kuin toinen:
Kuvio selittää sen, että voit ikään kuin laajentaa mukavuusaluettasi. Teet vain tarpeeksi usein erilaisia epämukavia asioita, niin huomaatkin, että useamman vuoden kuluttua on monta asiaa, jotka tuntuvat mukavilta (tai koet olevasi vahva niissä). Jos taas vietät koko ajan aikaasi mukavuusalueella, huomaat, että elämässäsi on todella monia epämukavia asioita ja tilanteita. Opi elämään hetkellisesti epämukavuuden kanssa, niin voit saavuttaa elämääsi enemmän mukavuutta!
Näillä puheilla motivoinkin sinua kokeilemaan jotain aivan uutta ja epämukavaa! Tai pelkästään jotain sellaista epämukavaa asiaa, jota olet karttanut aiemmin.
Terkuin,
Mikkelson